This is who I am

Jes, sain siis ne jumpparyhmät itselleni (kun eksyin haastatteluun vähän niinkun vahingossa) :D

Samalla mulle kerrottiin että tämä yritys on valmis kustantamaan myös minulle hydrobic- koulutuksen ja valmistuttuani PT:ksi he haluavat tarjota minulle työtä siltä alueelta. Pelottavaa, mutta hyvällätavalla! Enhän mä ole edes vielä aloittanut koulua ja työkokemustakaan ei ole ollenkaan. Nyt mulla on jo töitä! hah!

Tänään luin Iltasanomista että kerjäämällä tienaa kadulla enemmän, kun tällähetkellä tienaan työssäni.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011071214045132_uu.shtml

Kaikista noista töistä tienaa aivan törkeesti enemmän kun mitä mä tienaan. Mulla on palkka 1600e (-verot) Siihen nähden mikä on mulla työmäärä täällä, niin suoraansanottuna ihan törkeetä! Mulla on tuntipalkka 9e. Aika järkyttävää! Kyllähän mä tiedän että mulla ei ole koulutusta alalle, mutta mulla ei ole ollut näin paska palkka sitten sen jälkeen kun olin 15-vuotiaana harjoittelijana kaupassa. Sillonkin taisi olla enemmän.

Mulle sanottiin haastattelussa, kun tulin tänne että kaikki asiakaspalvelijat saa saman verran rahaa. JA PASKAT! parilta olen kuullut, että palkka on tyyp. 500e parempi kun mulla. Menee heti uskottavuus esimieheltä, kun haastattelussa jo valehtelee noin.

Enhän mä voi tätä työtä jäädä tekemään kun saan lapsia, millä mä muuten elän? tai se lapsi? huhhuh…

No onneksi nyt on tiedossa uutta, ja kivaa En jaksais odottaa!

Mä olen jäämässä pian lomalle, ja kuten sattuukin sopivasti “s” on myös vapaalla pari pvä! Samaan syssyyn osuu meidän vuosipäivä, joten tiedossa paljon rakkautta ja pusuja <3

Viikonloppu tuli ja meni, ja pääsimme juhlimaan miun lapsuudenystävän häitä Salmisaliin Helsinkiin. täytyy sanoa, että oikein hyvin järjestetyt juhlat ja meillä oli todella todella hauskaa! Ruoka ei ollut minun mieleeni, mutta mie nyt oon niin kovin kovin nirso. Kakku oli ehkä parasta mitä ikinä olen maistanut - valkosuklaa vadelmakakku. oioiojjoi.. se oli niin niin hyvää

Viime vuosien ajan häät ovat olleet jokavuotinen asia.. Sama kun ristiäiset ja lasten synttärikestit. Se kertoo siitä että 30 lähestyy kovaa vauhtia. ei kiva. Ihmiset menee naimisiin ja saa lapsia.

On ollut kiva katsoa ensin millä tavalla muut ovat tehneet heidän oman päivänsä, heille parhaimmanlaiseksi. Ja oliko se todella muillekkin mukavaa? Miten huomaa että samat asiat kierrätetään jokaisissa häissä, kappaleista kukkasiin ja koristeluun.

Me ollaan sovittu ukon kanssa että lähdetään Ulkomaille n.15-20hlön kanssa ja siellä sitten naimisiin. Vanhemmat, sisarukset ja parhaat kaverit. Ollaan vähän suunniteltu Italiaa, ja 2013 keväällä olisi H-hetki eli THE day.

Löysin aivan älyttömän upean sivuston, jota aivan varmasti tulemme käyttämään.

www.italyweddings.com

Upeita Villoja, ja linnoja - ja aivan täydelliset puitteet täydelliselle päivälle. Haluamme molemmat että juhlistamme tulee meidän näköiset ja hieman erillaiset

Vuoden päästä suunnilleen tuosta, pitäisimme yhdet isot juhlat. rento meininki ja vuokrattaisiin tyyliin tornin ateljee bar http://www.americanbar.fi/ateljee-bar.html,

tai sitten http://www.kappeli.fi/kellari_kappeli.html

Mä en jaksa odottaa että pääsen “virallisesti” suunnittelemaan häitäni! Mie oon varmaan kirjoittanut valani / puheeni jo vuotta aikaisemmin No en jaksais odottaa, vaikka aikaa vielä onkin melkein 2 vuotta. Ja eihän “s” ole edes vielä kosinut mua mutta omaksi puolustukseni sanon sen, että me molemmat olemme suunnitelleet näitä häitä jo nyt, minä ehkä asteen innokkaammin.

Mutta joo, nämä hääty missä nyt oltiin oli aika pitkälti kopio minun siskon häistä, mutta loppua kohden parani meno, ja loppuillasta tanssittiin kaikkien kanssa terassilla, siis jopa oma sambalantionikin (”s”)

Oli todella hauskaa!

Onnistuin juhannuspäivän jälkeisenä yönä telomaan rappusissa nilkkani. Nivelsiteethän siinä meni tietenkin.

Meillä on meidän talossa valitettavasti vain yksi wc, joka on alakerrassa. Unissani tietenkin lähdin vessaan, ja en raaskinut herättää koiria jotka tykkäävät nukkua rappusissa koska ne ovat asuntomme viilein paikka näin kesäisin. Tietenkin sitten kun olin loikkaamassa puoliunessa niiden yli, niin astuin jotenkin huonosti - ja kaaduin.

Nyt tökötän menemään eteenpäin keppien kanssa. Sairaslomaa mulle määrättiin viikoksi, mutta johan mä olen käynyt joka päivä töissä - enkä ole lepuuttanut jalkaani joka sitten kostautui ja on entistä kipeämpi.

Joskus olen ihmetellyt tuuriani. Se on vaan jotain naurettavaa.. Aina sattuu jotain.

Jos lähdet viettämään iltaa kaupunkiin, että olet pukeutunut siististi - korkokenkä menee rikki.

Jos kävelet kaupungissa kävelytiellä asuntojen ohi, missä tehdään julkisiviremonttia ja siksi joudut kävelemään sellaista “tunnelia” pitkin, tietenkin sieltä pettää joku pressu ja edellisenä yönä sataneet vedet tippuvat JUURI minun niskaan. (ja olet menossa työpaikka haastatteluun)

Bussi ajaa kolarin - tai siitä puhkeaa rengas kesken matkan juuri silloin kun sinä olet kyydissä ja tietenkin kovassa kiireessä.

Kaatuilet kaupungilla, tai istut bussissa purkan päälle tai jotain vastaavaa…

nämä siis vain asioita mitkä minulle on tapahtunut monien muiden asioiden joukossa. Miten on mahdollista, että kaikki tapahtuu mulle? argh!!

Olen hannutar hanhi, aina sille sattuu ja tapahtuu. Mutta toisaalta - elämää ei voi ainakaan sanoa tylsäksi

Miten voi olla että normaalin, hyvin nukutun yön jälkeen voi väsyttää näinkin paljon? Aamu kahvit on juotu, ja on valoisaa (vaikkakin sateista). “s” jäi nukkumaan kun lähdin aamulla töihin, tietenkin ilman meikkiä, hiukset nopeasti heitetyllä ponnarilla, verkkarit jalassa ja tietenkin ainot <3 (tämän näköisenä oikeesti normaalisti liikun)

Olen asiakaspalvelutyössä terveys- ja liikunta-alan yrityksessä. Pidän työstäni, ja rakastan sitä kun aamulla voi oikeasti lähteä “luonnonkauniina” liikenteeseen. Aloittaessani tämän työn, olin alkuunsa toivonut että saisin työpaikan jossa tulisi olla tyylikkäänä, jakkupuku päällä ja työajat ns. virastoaikoja.  Miten olisinkaan ikinä jaksanut viikkoa kauempaa jos aamulla täytyisi varata KAIKEN MUUN lisäksi vielä n.1h hiusten laittamiseen ja meikkaamiseen. Täytyy antaa suurta arvostusta niille jotka näin tekee.

Itse vaadin herätessäni aina sen 1h “heräämis- aikaa”.  Siis maksimissaan silloin voin keittää kahvia. Välillä siitäkin tulee “teetä”.  Jotkut ihmiset omaksuvat vain paremmat unilahjat, ja herääminen aka. paluu arkeen ei tapahdu ihan sekunnisssa. Jotkut ovat aamuisin erittäin huonolla tuulella, niinkun “s” - mutta onneksi se aamukiukku on nopeammin ohi kun se on kerennyt alkaakaan.

Jotkut ihmiset suunnattomasti ihmettelevät, että käyn työpaikalla ilman meikkiä. Omistan meikkejä kyllä paljonkin, ja minusta on hirveen kiva meikata - myös toisia ihmisiä. Tietenkin itsekin laittaa meikkiä, mutta teen sen silloin kun ollaan illalla lähdössä ulos, tai on tiedossa jotkut juhlat - onhan silloin kiva vähän kaunistautua. Mutta päivittäinen meikkikerros saisi ihoni niin huonoon kuntoon, puhumattakaan siitä paljon siihen menisi rahaa. Ei ne meikitkään ole ilmaisia, todellakaan!

Viimeaikoina ihmiset ovat villiintyneet kauneusleikkauksista, tekoripsistä, botoxiasta, rasvaimuista yms.  Nuoremmat ja nuoremmat ihmiset hankkivat näitä. Taisin lukea iltasanomista, että 8-vuotiaalle oli joku (omasta mielestäni sairas) äiti piikittänyt Amerikassa botoxia. WHAT?!? “Se on kuulemma kauneuskilpailuissa nykypäivää”.

Mulla on paljon kavereita, ketkä ovat ed. mainituissa kauneusoperaatioissa käyneet. Kaikkien oma kroppahan se on, sille voi tehdä mitä ikinä itse vaan haluaa. Minä otan tatuointeja, joku botoxia. Ihmettelen vaan suuresti, kun nykyisin lähestulkoon kaikilla on teko ripset, ja kynnet ja hiukset ja tissit. Minne hävisi luonnonkauneus? El naturel?  Ala-asteella tytöt alkavat jo meikkaamaan, ja pukeutumaan niin, ettei ehkä ymmärrä minkälaisen kuvan itsestään antaa muille, tai mitä vaatetuksellaan ehkä viestittää. Muistan silloin kun itse olin nuori, ja halusin laittaa minihameen.. Äitini sanoi minulle juuri nuo sanat, ja silloin pidin häntä niin typeränä ja vanhana. “Et sä ymmärrä yhtään mitään” - ja ajatella että nyt olen itse samaa mieltä. Kai musta on tulossa aikuinen

Aloitin nyt jostain kumman syystä tämän blogin kirjoittamisen. En osaa syytä kertoa… Tulen varmaan päivittelemään tänne mun elämästä, koirista, uskomattoman upeasta poikaystävästäni, treeneistä, vaatteista, ruoasta, musiikista, tapahtumista, tulevasta…

Mistäs sitten asloittaisin? Hmm.. Olen 26-vuotias työssäkäyvä nainen. Asun Espoossa ihanimman mahdollisen miehen kanssa.  Meillä asustaa myös neljä koiraa, Panda 7v, Pepita 7v, Rocky 3v, ja Tutka 2v.

Tytöt ovat sekarotuisia, ja pojat ovat siperian huskyjä. Menoa & melskettä. com - kenenkäs muunkaan koti on

Eilen tein kotona elämäni ensimmäistä kertaa mansikkaraparperipiirakkaa, ja kerrankin ONNISTUNEITA sämpylöitä.  Rocky ja Panda, molemmat aka. “ikuinen nälkä” kuolasi lattian täysin märäksi. Ihanan näköistä kun lattialla lainnehti pieni järven kokoinen lätäkkö mihin tietenkin meinasin kaatua. Koirat ovat oppineet sen kuka niitä ruokkii, ja kuka pitää “jöötä”.  Aina kun minä yritän komentaa esim. sängyltä pois, niin ne koirat heittäytyvät selälleen ja huokaisevat syvään.  Loppujen lopuksi mulle jää tilaa 160cm x 210cm sängystä se normaali koirien jalkatila. Vaikka miten yrittäis taputella, ravistella, äännellä koirat pois. Näin siis käy aina, jos “s” on töissä yön. Normaali iltoina kun molemmat ollaan sängyssä, niin sillon ei tarvitse edes sanoa mitään, niin kaikki on makaamassa nätisti omilla paikoillaan. (Minkäs teet?)

Kaikki koiramme ovat erittäin kilttejä, ja välillä nyt tulee keskenään riitaa - niinkun lapsille myös. Mutta 99,9% ajasta meillä ollaan sulassa sovussa keskenään.

Odotan innolla Juhannusta, vaikka ei meillä mitään suurempaa olekaan suunnitelmissa. Neljän päivän työviikko on aina plussaa “s” menee juhannuspäivänä töihin, joten maksimissaan aattona on tiedossa viinipullo ja jotain salaattia ja yhdessäoloa.. <3